Castilla y Leonin sää tavoittelee jo toista päivää kolmeakymmentä astetta. Kahdentoista jälkeen ei askel oikein enää nouse. Tai nousee mutta jotenkin unenomaisesti ja vettä hörppii joka sadannella askeleella. Mutta niin vain kuljimme Villadongasista Hospital de Orbigoon.
Vaeltajalla on outoja aarteita. Toinen ei luovu lyijykynästä ja terottimesta, toinen kätkee kuusi pähkinää huolellisesti pikkureppuunsa. Aamutuoksinassa voi havaita villahöytyviä varpaanväleissä ja yöllä toinen saa kohtauksen jos korvatulpat ovat häviyksissä. Ja päivän voi aloittaa mobiloimalla itsensä, tarkemmin sanottuna laittamalla huuliinsa Mobilatia.
Vaeltajan aarre on myös ruoka. Etenkin gluteenittoman vaeltajan. Tänään söimme salaattia mansikoista, simpukoista, tuorejuustosta ja avokadosta. Mausteita Sirpalla oli käytettävissä koriateria, rosmariinin kukkia, valkosipulia ja sitruunaa.
Ja niitä valkosipuleita aion tunkea myös korviini nukkumaan mennessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti