Tänään laskeuduimme rauhallisesti vuorilta Triacastelaan, pieneen kaupunkiin noin 600 metriä alemmaksi. Lasku oli onneksi huomattavasti parempikuntoista kärrytietä kuin edellinen pitkä lasku rautaristiltä alas. Mutta sääriin tämä kävi parempi polvisellakin.
Lähdimme aamusumussa, mutta nopeasti näkymättömät nereidit tai dryadit paimensivat pilvilampaat alas laaksoihin.
Vuorilla noin 1200 metrin korkeudessa kasvillisuus oli yllättäen hyvin kotoista. Koivut ja pihlajat kasvoivat pellonpintareilla. Nokkoset ja rentukat kukkivat, kurjenpolvet aukoivat kukintoja samoin kuin koiranputket. Voikukat olivat jo pörheinä siemenuntuvina.
Vuorikylissä tarkkailimme kotielämiä niin korkealla niityillä kuin keskellä kyläraittia. Lampaita näimme ennen Ponferraa ison lauman, jota kolme tarkkaavaista koiraa paimensi. Fonfriassa lehmä lähti karkuun ja ravasi utaret heiluen raitilla. Mutta koirat senkin äkkiä palauttivat takaisin. Samassa kyläsä meille ja muille pyhiinvaeltajille tarjoiltiin ternimaidosta tehtyjä lättyjä.
Hospital de la Condesassa keskustelimme kanojen ja kukkojen kanssa. Ne tepastelivat kaikessa rauhassa pitkin kylää. Vanhat hieman ontuvat koirat kulkivat myös vapaina raitilla. Tai makoilivat keskellä tietä käpälät ojossa.
Villieläimistä olemme seurustelleet lähinnä sammakkojen ja lintujen kanssa. Sirpa on tunnistanut ainakin punarinnan, keltasirkun, kiurun, mustavariksen, harakan ja pikku peukaloisten kanssa. Yhtenä aamuna kuuntelimme satakieltä. Haikaroiden kalkatusääneen me emme ole vielä pystyneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti