Calician ylätasangolla tuulee ja on kylmää. Yöllä lämpötila on käynyt lähellä nollaa, toissayönä jopa pakkasen puolella. Siitä syystä O'Cebreiron aamumme eilen oli hyvin kaunis: koko alatasanko ja vuorten välit olivat täynnä usvaa ja aurinko nousi punertavana valona näiden usvapilvien ylle.
Kun matkustaa matkakumppanin kanssa useamman päivän tai jopa useammman viikon kuten kävellessään useita satoja kilometrejä, joutuu hioutumaan ja hankautumaan toisen kanssa monelta kulmalta. Kun vielä majoitusolosuhteet eivät tarjoa yksityisyyttä, niin tilanne muttuu entistä vaativammaksi.
Erityisen tärkeitä ovat aamutavat. Toinen puhuu mielellään heti ja helposti, toinen taas pysyy mykkänä useita tunteja. Ja mahdollisesti saa aggresiokohtauksia toisen puheesta. Tilanteesta ei selviä kuin puhumalla ja sopimalla säännöt, ettei ajatusten aamujakamista aloiteta ennen kuin säädyllisen ajan kuluttua heräämisestä.
Asiassa on kyse tilan antamisesta toisen pään sisäisyydelle. Se edellyttää sekä oma että toisen hiljaisuuden kunnioittamista. Tämä on ehkä matkakumppanuuden kulmakiviä.
Erilaiset rytmit saattavat olla kohtalaisen sulattelun paikkoja. Toinen lähtee puolessa tunnissa ja toinen kahdessa tunnissa. Toinen syö joka toinen tunti jotain ja toinen aamulla ja illalla. Taukorytmeissä on myös yhteensovittamista.
Eilen Hospital de la Condesan O'Tearin baarissa syödessämme totesi australialainen Carola, että hän oli havainnut itsessään vahvan opettajamenttaliteetin. Tämä oikeassa olemisen armolahja on hyvä tunnistaa itsessään ja hillitä sitä tai kumppanuus voi loppua lyhyeen.
Toisesta löytyy myös uusia hauskoja puolia. Sirpasta on paljastunut äänieläin. Olen jopa äänittänyt hänen sammakonkutsuääniään. Kanan ja kukonkutsuun en ole ennättänyt mikrofoneineni. Saas nähdä saatteko vielä jonkin pätkän nähdä you tubessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti