Vuosi sitten caminolla tallustaessani laukussani painoi Belva Plainin arkiromanttinen Promises. Se oli erittäin hieno matkaseuralainen. Kieli oli ihmissuhdesanastoa ja rakenteeltaan konstailematonta. Ja juoni oli kiinnostava. Kumppani piti englannin sanastoani koko ajan vireänä. Ja sitä totisesti tarvitsi keskusteluissa kanssamatkaajien seurassa.
Mutta gluteenittoman kulkijan ongelmat alkoivat espanjan kielen taitamattomuudesta. Ei siinä auttanut 20 vuotta vanha kurssin pätkä eikä itseopiskeluäänitteet. Vähän enemmän apua oli puolankielisestä espanjanopaasta, jonka löysin Granonin alberguesta... Kuvitettu teos, jota tankkasin sanakirjan kanssa.
Niinpä opiskeluinto oli tämän kevään kansalaisopiston espanjaa edistyneemmille -kurssilla suorastaan kiihkeä. Me kahlasimme hauskan ja viehättävän opettajamme, virolaisen Terje Kurolan kanssa koko Fantastico 1 -kirjan läpi kevään aikana. Ja sama kirja on nyt tähän asti painanut rinkassa. Täältä Astorgasta postitin sen kotimaahan.
Yhteiset espanjanharjoitukset ovat jatkuneet päivittäin. Tänään harjoituslauseemme kuului: El camino es marcado con las flechas amarillos. Eli camino on merkitty keltaisin nuolin.
Tätä harjoittelimme polun kulmassa jossa kahden vesikanisterin kanssa odotti mies. Hän kommentoi että caminolla on muitakin merkkejä. Kuljimme vesimiehen perässä kunnes ilmeni, että hän on pienen ilmaisen kanttiinin pitäjä ja asuu samassa paikassa. On tehnyt sitä jo kuusi vuotta. Ja hänen kojussaan luki seuraava espanjan harjoituksemme: La lleva de la esencia es la presencia.
Vapaa käännöksemme tästä on, että olemassaolon avain on läsnäolo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti