Ajan hukkaa sanoi Susikuski

Olen tutkiskellut illan kirjallisuuden keskustelupalstoja enkä ole löytänyt itsestäni halua osallistua yhteenkään listaan. Olen käynyt läpi Paperiarkin keskusteluaihioita ja Rihmastoa. Piina ei kiinnostanut yhtään, Risingshadowssa ei ainakaan nyt ollut minulle täkyjä. Kiiltomadon keskusteluja en edes löytänyt koska ne oli sen Ilmoitustaulu-sanan takana. Kirjasampoa kävin kuikuilemassa, mutta en vielä siitä ottanut kunnolla tolkkua. Kirjauduin kyllä.

Paperiarkki oli näistä minusta kiinnostavin ja vilkkain. Rihmasto oli aika hyytynyt.

Siirryin sitten tutummille linjoille ja kirjauduin uudestaan Kirjastot.fihin johon minulla kyllä on tunnukset, mutta joita en muista. Ja muistijäljet ovat töissä. Kirjoitin kommentin ja vastauksen lainausautomaateista pienessä kirjastossa ja niiden palautstoiminnoista nimimerkillä plehmus.

Mutta jotenkin aika kuluu eikä mitään tapahdu eikä mitään saa aikaiseksi. En löytänyt paikkaa joka olisi vastannut tarpeitani.

Seuraan Kirjavinkkejä. Siinä minusta on hauskaa sen epäortodoksisuus. Arviot laidasta laitaan eri kirjallisuuden lajeja ja eri vuosilta ja vusoikymmeniltä. Se miellyttää kirjastonhoitajaa, joka itse lukee klassikoita, kuvakirjoja, Christietä ja joskus sarjakuvan. Tommi Musturin Neljäs Toivon kirja oli viimeisen hieno tuttavuus.

Mitä te seuraatte? Mistä on iloa itselle? Tai työlle?

Niin, otsikko on siteeraus lasten runokirjan nimestä jonka varmaan moni tunnistikin.

Perjantai oli Crusoen kaveri

Perjantai. Talousarvio puristettu raameihin, runnottu. Pitkiä päiviä ja kotimatkoja sateessa pyörällä. Tänään olimme koolla Mäntyharjulla kirjastonjohtajaporukalla Etelä-Savosta. Suuntana jotain jota ei vielä ole. Se on aina innostavaa.

   

Muutamia päivityksiä oman kirjaston facebook-sivuille tein tänään.

Meidän sivut ovat tosi uudet, ne on perustettu toukokuussa yhteisessä JJR-seminaarissamme eli koulutusmatkallamme Helsingissä, jossa me kaikki loimme tunnukset facebookiin ja sovimme sivujen aloittamisesta. Päivittäjiä on kirjastostamme ollut noin viisi viidestätoista. Ei se varmaan huono saalis muutaman kuukauden ajalta ole. Tykkääjiä ei vielä ole kuin 36. Voi käydä tykkäämässä!

Naamakirjoja tai imagokirjoja

Turun kaupunginkirjaston tykkäyskirja oli kiinnostava. Se on elävä, aika tiheään päivitetty ja erilaisia kirjauksia sisältävä joka teki siitä kiintoisan. Ei pelkkiä tapahtumamainoksia vaan myös kuvia niistä ja muitakin kommentteja. Heillä on myös kohtlaisesti tykkääjiä, yli 2000. Omat tykkäykset sen sijaan ovat vähissä. Niitä ei ollut kuin runsas kymmenen. Valittu linja?

Facebookiin jää helposti koukkuun, ainakin aluksi. Rakenne on tehty kiinnostavasti. Kuka tykkää minun julkaisuistani.

Naamakirjaan sisääntulo vaatii mielestäni oman linjauksen: mitä haluan julkaista, mitkä tiedot minusta ovat julkisia ja mitä haluan yhteisössä tuoda esille.

Näin vanhempana ihmisenä sen henkilökohtaisuus teki siitä vaikean välineen omaksua omaan käyttöön. Kotisivut on helppo ymmärtää julkaisuna, ulospäin suuntautuvana välineenä. Mutta tämmöinen julkisen ja yksityisen välillä keikkuva "yhteisöllisyys" on ilmiönä sellainen, jota on vaikea sulatella.

Tein oman tilini samalla tai vähän sen jälkeen kun kirjastollamme - JJR-kirjasto - oli oma koulutustilaisuus, jonka jälkeen päätimme alkaa ylläpitää kirjastomme facebook-sivuja. Totesin, että on aika mahdotonta tehdä sivuille päivityksiä, jos ei itse tiedä mistä on kysymys ja ole ottanut "haltuun" välinettä. Höllensin myös julkisuusasetuksiani työskentelyn myötä: sivut löytää facebookissa hakemalla. Ei tarvitse kiertää kaverin kautta.

Kirjastomme uutena facebook-palveluna olen miettinyt tänään Rajulukupusua facebookissa. Pusu on meidän kirjastomme lukudiplomi yläasteella. Siihen se voisi sopia. Kommentit ja uudet ehdotukset voisivat tulla sopivan yhteisöllisesti.

Torstaichattia

Mesettämään olen oppinut työpaikallani Juvan kirjastossa eli JJR-kirjastossa, jossa käyhtämme työyhteisön yhtenä viestintäkanavana meseä. Päivittäisessä kommunikoinnissa eri pisteiden välillä ja myös kokoustaesssa olemme käyttäneet meseä, Joka tosin on aika raskasta vaikkakin taloudellista ja matka-ajat säästävä menetelmä. Huomaan nyt että uudessa koneessa mese ei mene automaattisesti kirjautuessa päälle ja siis en käytä sitä säännöllisesti. Eli minun on jotenkin säädeltävä asetuksiani.

Olen kutsunut teitä kurssilaisia jo osan meseeni. Olen itse mesessä hotmail-tunnuksillani eli Windows Live ID:lläni kuten kai hienosti sanotaan. Eli paivi.lehmusvuori(at)hotmail.com.

Skypen pikaviestipalvelua olen käyttänyt jonkin verran samoin facebookin. Niin aktiivinen en ole ollut että olisin yrittänyt kutsua henkilökohtaisia ystäviäni meseen.

Sadesäällä

Olen unohtanut esitellä itseni. Olen 55 vuotta täyttävä kirjastojohtaja Juvalta. Pedagoginen informaatikko on määrittelynä yhteisessä JJR-kirjaston työnjaosa. Ja JJR tarkoittaa Joroista, Juvaa ja Rantasalmea, jonka nyt kunnalliset päättäjät haluavat irroittaa toisistaan ja valtiolliset hallitusohjelmat haluavat isompia yksiköitä. Ja me halutaan pysyä yhdessä ja sen lisäksi vaikka mennä sitten isompaan maakunnalliseen yhteistyöhän. Ja järjestelmään. Blogi on ensimmäiseni.

Kiva nähdä kurssikavereita perjataina Kuopiossa.

Lehmuksen lehtiä kirkkaana päivänä

Aurinko paistaa, kirkas valo huumaa ja usvaisessa aamussa sänkipellon keltainen on kuin voimeri. Kaikille kurssiystäville hauskaa ja antoisaa tutkimusretkeä toivottaa Juvalta