Ilman kirjoja yli kuukausi? Mahdoton tehtävä, jonka yritin ratkaista ensin teknisesti kuten nykyaikaisen kirjastonhoitajan kuuluu. Hankin sekä uuden älypuhelimen että tabletin. Siis olin hyvin varustautunut. Koepakkauksen jälkeen punnitsin tabletin ja totesin että no way. 700 grammaa painoa. Ehei. En ota.
Päätin ottaa vain puhelimen ja imuroin siihen muutamia lukuohjelmia. Savotta-kirjaston kaunokirjallinen sähkökirjatarjonta oli olematon tai vähintään täysin tarpeitani vastaamaton. Käännyin siis Project Gutenbergin puoleen. Ja onnistuin imuroimaan FBR-readerin ja Minna Canthia mukaan matkalle.
Seuraavat päätökset koskivat sanakirjaa ja matkaopasta. Oppaan päätin ottaa, vaikka tiesin että siitä on mobiiliversiokin olemassa. Sen on oltava koko ajan saatavilla. Sanakirjan olisin imuroinut ja ostanut puhelimeeni, mutta sitä mahdollisuutta minulle ei tarjottu. Näin itseni keskustelun tuoksinassa tai kaupassa puhelimen ja nettiyhteyden kanssa. Kuvittelin mitä maksaa olla koko ajan ulkomaisen puhelinyhtiön kautta netissä. Hylkäsin ajatuksen. Siis Maija, lähetätkö sen sanakirjan sideharsopyyhkeen keralla.
Päätöksiä en ole katunut. Kumpaakin kirjaa olen käyttänyt päivittäin useita kertoja. Ja hyvä päätös oli myös espanjan kielen oppikirjan kantaminen mukana Astorgaan saakka.
Mutta kaunokirjaikävä iski yllätäen ja kovana. Puhelimen näytöltä lukeminen ei ole sama kuin kirjan lukeminen. Sylvin ja Kovan onnen lapsia olen lukenut ja Don Quijotea puoleenväliin. Mutta jollekulle kirjan ystävälle olen kiitollinen. Löysin Ferreiroksen alberguesta Cecilia Samartinin Senor Peregrinon ja olen ahminut sitä onnellisena jo useita päiviä. Sitä riittää vielä muutaman vaelluksen jälkeiseksi lepohetkeksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti