Pyhiinvaellusreitit Santiagoon risteilevät pitkin Espanjaa ja Ranskaa. Camino del Norten virallistamista alkamaan Saksasta uutisoitiin ollessamme matkalla.
Suomessa Jaakontieksi on merkitty ja vahvistettu Jaakontien ystävien aloitteesta taival Rymättylästä Turkuun. Sen pituus on noin viisikymmentä kilometriä. Tänä vuonna on tarkoitus vahvistaa koko vanha Hämeen Härkätie Turusta Hämeenlinnaan caminoksi.
Suuri Savontie on keskiajan tieyhteyksistä se neljäs: Suuri Rantatie vei Turusta Viipuriin, Hämeen Härkätie Turusta Hämeenlinnaan ja Ylinen Viipurintie Hämeenlinnasta Viipuriin. Suuri Savontie kulki Hämeenlinnasta Savonlinnaan ja vahvistui poluista kärry- ja ratsutieksi Olavinlinnan syntymisen aikaan noin 1470-luvulla. Sen linjaus oli melko pitkälle nykyisen viitostien kaltainen. Mikkelistä eli Otavasta ja Sairilasta tie jatkui Remojärvelle, sieltä Maivalaan ja Juvalle. Sekä Piikkilän kartano että Partalan kuninkaankartano ovat toimineet keskikievareina. Tie jatkui Härkälän, Parkumäen ja Kallislahden kautta Olavinlinnaan.
Suurta Savontietä on jäljellä Juvalla alkuperäisessä olomuodossaan Piikkilänharjulta kirkonkylälle yli puoli kilometriä. Sen tulisi olla osa Pyhää Jaakontietä.
Matkalaiset ovat palanneet. Mutta vasta nyt alkavat tavarat olla paikoillaan, pestyinä ja palautettuina. Mieli on vielä jossain matkalla. Unessa kuljen Rue Preguntoiroa kohti Last Stampia.
Vaellus on siirtynyt kirjallisuuteen. Ensimmäisen kotipäivän palauttajana toimi Toni Morrisonin Armolahja. Nyt luen Dostojevskin Karamazovien veljeksiä.
Tämä on caminopäiväkirjan viimeinen blogikirjoitus. Mutta blogi jatkuu harvakseltaan kirjallisina tai muina taide-elämyshavaintoina.
Buen Camino!
PS. Pyhät Polut ry järjestää pyhiinvalluksia Itä-Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti