Meitä lähti Fisterrasta aamulla runsas bussillinen. Olimme Santiagossa melkein tunnissa. Joka tapauksessa ensimmäinen bussi tuli suoraan valtateitä Santiagon bussiasemalle kiertämättä rannikon pikkukaupunkien kautta.
Olimme sunnuntaiaamun rauhassa kaupungissa vähän yhdentoista jälkeen. Suunnistimme karttojemme kanssa suoraan kukkulan ja puistojen kautta etnografiseen museoon. Etnografisen museon vieressä oli nykytaiteen museo ja nautimme senkin parin sushi-palan jälkeen.
Calician kansatieteellinen museo Museo do Pobo Galego Conveto de Sto Domingo de Bonavassa oli aarre. Löysimme sieltä myllyjen ja horreoiden eli maissinkuivausrakennusten pohjapiirroksia ja kattorakennelmien konstruktioita. Puhumattakaan että vanhat työtavoista, perheen ja kylän rakenteesta ja vuodenkierrosta kertovat valokuvat olivat tosi hienoja. Ja sokerina pohjalla oli kaksi valokuvanäyttelyä: toinen retrospektiivi Dionisio Tasenden Caliciassa ottamista valokuvista ja toinen nykykuvaajien kansatieteellisiä kuvia.
Viereinen nykytaiteen museo, Centro Galego de Arte Contemporanea, yllätti. Siellä oli kaksi hyvin vaikuttavaa näyttelyä. Manuel Vilariñon työt menivät aivan suoraan jonkin suojakalvon läpi Emily Dickinsonin runojen kera: ...This is Sun's objective, and Finland of the Year (Poem 1696). Ja alakerran elokuvamystikko Val de Omar oli kuvannut ainakin yhden Buñuelin elokuvan. Näyttely päättyi kuin pölyttyneeseen elokuvastudioon vuosikymmenten takaa. Museon kolmas näyttely oli otos nykyvalokuvaajien töitä.
Pikamajoittumisen jälkeen kiiruhdimme vielä kaupungin kulttuurikeskukseen, Gaiaan. Ja vaikka Pyhiinvaelluksen syntyä ja historiaa esittävä näyttely olikin hyvä ja hienosti tehty, niin itse tila, paikka ja sen sijainti herättivät kriittisiä kysymyksiä. Miksi kulttuurikeskus on vuorella kaukana kaupugista? Miksi se on massiivinen rakennusten rykelmä tosi laajalla alueella? Miksi alueen viitoitus on olematon ja tulija eksyy ensi metreillä? Minkälaista kulttuurikäsitystä osoittaa neliökilometrit tyhjää tilaa keskellä ei mitään? Alueen arkkitehtuuri mukailee ja myötäilee niin maiseman muotoja kuin vanhojen rakennusten olemusta, mutta tekee sen kuin pantheonin rakentaja. Tai tekisi mieleni käyttää sanaa euroopanomistaja, valloittaja, patriarkka.
Mutta kaikkiin kolmeen paikkaan oli sunnuntaisin vapaa pääsy. Mitä suurta ylellisyyttä! Kulttuurionnea! Kiitos Santiago de Compostela, Calicia ja Furoopan Unioni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti