Me gusta comer una tortilla. Pero soy allergica. Tengo esta papel sobre mi allergia. Eli haluaisin syödä munakkaan, mutta olen allerginen. Minulla on tässä esite asiasta.
Näin olen aloittamut monet keskustelut tarjoilijan kanssa. Jotka ovat ottaneet keliakialiiton paperin, jossa asia on selitetty konkreettisesti ja havainnollisesti.
Matkan alussa teimme paljon ruokaa keittiöllisissä albergueissa. Mutta ruuan valmistaminen tarvitsee myös kaupan ja astioita. Leonin ja Castillan puolella kylissä usein oli ainakin pieni tienda, josta saattoi ostaa jotain ja loihtia ruokaa. Mutta Calicia on toista maata. Hallinnon alberguessa on usein hieno keittiö mutta ei keittiövälineitä.
Sarriassa päätimme hylätä ruuantekemisen ja luottaa keittiöhenkilökuntaan. Siinä olemme onnistuneet hyvin. Alun vatsaongelmista selvisin maitohappokuurilla.
Suurempi ongelma syömisessä on vaihtelun löytäminen. Pyhiinvaeltajan menu on liikuttavan samankaltainen lähes joka paikassa. Pienikin erilaisuus ilahduttaa.
Olemme kuitenkin syöneet myös hyvin. Ponferradan lampaankyljykset olivat loistavat San Andresin tavernassa. Eilen saimme pienessä Taberna Vellassa hyvin maukkaan pyhiinvaeltaja-aterian. Ja Sirpan tekemät ateriat ovat olleet herkullisia.
Gluteeniton voi siis pyhiinvaeltaa Espanjassa. Mutta laukkuun on ainakin pakattava Keliakialiiton esite keliakiasta espanjaksi. Ja ehdottoman suositeltavaa on ainakin jonkinlainen kielitaito. Se aukaisee hyväntahtoisuuden ravintolassa. Saa henkilökunnan paneutumaan asiaan. Toisin kuin pelkkä sin gluten -ilmaisu. Se saa tarjoilijan nopeasti sanomaan: no tiene.
Siis ystävällisyyttä, kärsivällisyyttä ja hieman kielitaitoa. Ja valmiutta tehdä ruokaa myös itse. Sillä selviää pitkälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti