Putkahdimme ulos Madridin Metrosta Puerta del Solilla eli aurinkoportilla helleaamuun. Ensimmäinen havainto oli kahvila La Rodilla. Eli polvi. Ja seuraavana kenkäkauppa Maryspaz. Mutta löydäpä hyvät kengät yli 50-vuotiaalle suomalaiselle naiselle!
Illaksi etsiydyimme teatteriin. Paikka oli nimeltään Matador ja muistutti meidän Frenckelliä. Siellä oli näyttelyitä, luentosaleja - kirjasto-alan tapaamimen juuri meneillään - ja Fernando Arrabalille omistettu teatterisali. Ja samaisen espanjalaisen näytelmäkirjailijan uutuusnäytelmän onnistuimme siellä näkemään. Pingouines oli nimeltään tämän luovan ja aktiivisen 82-vuotiaan teos.
Esitykseen hupsahti pyhiinvaellukselta kuin assosiaatoiden pallomereen. Cervantesin teoksia mukaileva ja peilaava teos oli tehty naisäänille ja sen esittivät naisnäyttelijät. He kaasuttivat lavalle haarniskoissa skoottereillaan, joiden sarvet olivat pukkeja ja härkiä ja hevosia. Maailmanpuu, tammi, seisoi keskellä lavaa ja sen latvuksessa heijastuivat lehvistöt, taivas ja tähdet. Don Quijote kirjoitti sulkakynällään lattiaan ennusteitaan, ilmestyi välillä kristuksena tai ainakin odotettuna oikeana poikana. Puu hajoaa voimalinjaksi, nykyajan tuulimyllyksi ja naiset, suku, ottaa toisistaan mittaa. A la Luna. Kuuhun. Jollain tavalla. Elektronisesti. Internetisti.
Lavalla tanssitaan Viva la Espajaa ironisesti ja karnevalistisesti. Siellä käväisevät myös elävät kukot ja kanat, tosin vain häkissä. Ja välillä ritarimme vaikuttavat pyhiinvaeltajilta.
Olimme pyörryksissä esityksestä. Kun olisi vielä ymmärtänyt tekstinkin! Mutta vaikuttava esitys oli näinkin. Suomennoksen lukisimme molemmat mielellämme. Pyhiinvaelluksemmme päättyi siis sufilaiseen pyörivään tanssiin ja maailman emergiavirtojen hakemiseen. Melko yllättävää! Esityksestä löytyy sekä pätkiä you tubesta että arvio mm. Arrabalin omilta sivuilta.
Esitys oli Teatro Españolin ja sen oli ohjannut teatterinjohtaja Juan Carlos Perez de la Fuente. Hän oli myös tilannut teoksen Arrabalilta Don Quijoten toisen osan 400-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Kirjailija oli myös ollut esityksen ohjaajan assistenttina.
Yöllä Madridissa satoi. Puolikuu näkyi vain illasuussa. Mutta tihkusateessa oli hieno kävellä Hostelliin parturikadulle.
PS. Ohessa linkki Carmen Sigüenzan arviointiin esiytksestä, ranskaksi. Siitä käy ilmi, että Pinguines tarkoittaa lesboyhteisöä ja naiset esitysessä ovat kaikki jonkinlaisia pyhiinvaeltajia, seikkailijoita tai vaeltajia.
Arvio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti