Lähdimme Lavacollasta tihkuiseen aamuun optimistisella mielellä, vaikka Sirpa oli hieman huonovointinen. Kävelimme suoraan rautatieasemalle, jonne matka välillä tuntui aivan loppumattomalta. Kaikki sunnuntain junayhteydet olivat loppuunmyyty. Meitä pompotettiin kahden luukun väliä, mutta saimme kuitenkin ostettua liput tiistainvastaiseen yöjunaan Madridiin.
Turisti-info löytyi helposti Rua Vilalta. Ja onnekkaasti saimme compostelamme eli todistuksen syntiemme anteeksiannosta ryhmätoimistosta jonottamatta. Mutta siihen onnemme sitten loppui.
Sirpan polvi oireili jo asemalla, jossa saimme siihen jäitä. Mutta nyt häntä alkoi heikottaa ja vatsa alkoi näyttää ripulin oireita. Ja kaikki majapaikat olivat täynnä. Completo full. Vaelsimme ovelta ovelle ja tulos oli sama. Yksi huone maksoi 85 euroa, mutta emme olleet vielä tarpeeksi epätoivoisia.
Monen vaiheen jälkeen yhden hotellin vastaanottovirkailija sanoi että tunti sitten oli neljän kadun päässä kulman takana hotellissa yksi huone vapaana. Ja niin todella oli. Sen oli joku perunut. Huh. Hotel Mirador Belvis. Vain 66 euroa.
Minä menin katedraaliin kuuntelemaan, että kaksi suomalaista peregrinoa oli tullut tänään ja lähtenyt Sahagunista. Ja näin kuinka suitsukeastia tanssi puolelta toiselle viiden papin pitäessä köysistä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti