Turun kaupunginkirjaston tykkäyskirja oli kiinnostava. Se on elävä, aika tiheään päivitetty ja erilaisia kirjauksia sisältävä joka teki siitä kiintoisan. Ei pelkkiä tapahtumamainoksia vaan myös kuvia niistä ja muitakin kommentteja. Heillä on myös kohtlaisesti tykkääjiä, yli 2000. Omat tykkäykset sen sijaan ovat vähissä. Niitä ei ollut kuin runsas kymmenen. Valittu linja?
Facebookiin jää helposti koukkuun, ainakin aluksi. Rakenne on tehty kiinnostavasti. Kuka tykkää minun julkaisuistani.
Naamakirjaan sisääntulo vaatii mielestäni oman linjauksen: mitä haluan julkaista, mitkä tiedot minusta ovat julkisia ja mitä haluan yhteisössä tuoda esille.
Näin vanhempana ihmisenä sen henkilökohtaisuus teki siitä vaikean välineen omaksua omaan käyttöön. Kotisivut on helppo ymmärtää julkaisuna, ulospäin suuntautuvana välineenä. Mutta tämmöinen julkisen ja yksityisen välillä keikkuva "yhteisöllisyys" on ilmiönä sellainen, jota on vaikea sulatella.
Tein oman tilini samalla tai vähän sen jälkeen kun kirjastollamme - JJR-kirjasto - oli oma koulutustilaisuus, jonka jälkeen päätimme alkaa ylläpitää kirjastomme facebook-sivuja. Totesin, että on aika mahdotonta tehdä sivuille päivityksiä, jos ei itse tiedä mistä on kysymys ja ole ottanut "haltuun" välinettä. Höllensin myös julkisuusasetuksiani työskentelyn myötä: sivut löytää facebookissa hakemalla. Ei tarvitse kiertää kaverin kautta.
Kirjastomme uutena facebook-palveluna olen miettinyt tänään Rajulukupusua facebookissa. Pusu on meidän kirjastomme lukudiplomi yläasteella. Siihen se voisi sopia. Kommentit ja uudet ehdotukset voisivat tulla sopivan yhteisöllisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti